Loppu hyvin tai sinne päin

Tostaina Sannan kanssa tuli käytyä puistossa, jossa on paljon näitä Oslon kuuluisia patsaita. Ilma oli hiukan pilvinen mutta sehän oli mainio sää ottaa valokuvia. Pikainen oli meidän puistovierailu.

Tämän jälkeenjatkettiin matkaa Kon-Tiki -museoon ja sinne päin. Ajaleskelimme bussilla kohti määränpäätä. Loppumatka käveltiin ja saavuimme perille. Valitettavasti/onneksi kaikki museot oli just sulki. Hinnat museoihin oli kohtuullisen korkeat. Eiku takas kohti dojoa. Meillä oli julmettu nälkä.


Perjantaina aamulla olikin herätys ennen kello 6:ta. Matka kohti lentokenttää sujui mainiosti lentokenttäjunalla.
Sannan lennon oli tarkoitus lähteä vartin ennen minun lentoa, mutta kummankin lento oli
myöhässä joten minun lento oli siirtynyt puolisen tuntia ja Sannan melkein kaksi tuntia.


Loppu hyvin -- Kaikki hyvin pääsimme kotosuomeen kummatkin.

Loppu on uuden alku

Eilen tulikin hiukan treenattua, viitisen tuntia siinä sitten vierähti. Kumitachi sujuikin puumiekalla jotensakin. Tämä oli henkisesti rankkaa, kun joutuu keskittymään kovasti. Minusta tulee vielä hyvä aikidokaaja. Illalla ei ollut ongelmia saada unta.

Aamulla huomasin, että hakama on kulunut polvesta rikki. Täytyy jostain bongata kauppa josta uuden hankkisi. Pitäskö vaihtaa väriä, niin muutkin huomaavat minun edistneen tällä reissulla.

Vielä on kotitehtävä tekemättä: Miksi minä treenaan aikidoa? Olen saanut jotain kirjoitettua, mutta ei kai siinä oletarpeeksi.

Treenikuvia en ole saanut otettua. Keskityn niin paljon treenaamiseen, ettei siinä kuvien ottamista ajattele. Ehkä tänään tulee jotain otettua.

Mouliko on kyllä hyvä heppu, kun vaan on oma itsensä ja valmis tekemään tekemään tarvittavia siivoushommia. Täällä on saanut siivota ja treenata. Häneltä voi treenaamisen osalta oppia kaikenlaista.

Tänään pitääkin mennä kaupungille katsomaan maailman menoa. Jos vaikka eksyis johonkin halpaan ja hyvään kauppaan tässä maailman kalleimmassa kaupungissa.

Huomenna onkin jo kotiin lähdön aika. Aamulla herätys onkin jo klo 6, jotta koneeseen kerkee.

Perimmäisen kysymyksen perässä

Sunnuntai-iltana Mouliko kysyi minulta oleellisen kysymyksen, johon hän haluaa vastauksen ennen kuin lähden täältä pois: Miksi minä treenaan aikidoa? Mikähän tohon olisi vastaus. Vastaus pitää siis hakea itsestä ja se pitää tietää koko ajan, jotta harjoittelussa pysyy mielenkiinto.

Maanantaina kävin kävelemässä keskustassa ottamassa raikasta ilmaa, aikaa meni noin kolmisen tuntia. Tämä Oslo on hämmentävä paikka, kaikkialla on patsaita ja yritin löytää Parasta patsasta, joka olisi hauska. Samalla etsiskelin kuningas Olavia, Pyhän Olavin parturin löysin.

Treenit on sujuneet hyvin täällä, mutta enhän minä mitään osaa, sellainen tunne on tullut. Tosin Mouliko suositteli 1. kyu suorittamista mahdollisimman pian. Etäisyyden hallintaa pitää kiinnittää huomiota ja tekniikan rauhallisuuteen. Kuviakin treeneistä pitäis jossain vaiheessa ottaa.

Sanna on nyt ollut täällä 2 kk joten kävimme yhdellä lähibaarissa ja olut maksoi 56 kruunua (7-8 euroa)....

Tänään aamutreeni sujui hyvin vaikken mitään osannut.

Kuin pystymetsästä revitty

Perjantaina matkansuunnitelmat olivat selkeät, joten tietenkin Oslon kone oli peruttu ja minulle tarjottiin yopyminen hotellissa. Kun lento oli peruttu, niin osoitteli Teija-serkulle Vantaalle ja heillä olikin aikaa ottaa minut pieneksi ajaksi vieraaksi.

Teijan luona kyläilemässä olin esimerkillinen harrastusten kautta. Rupesin sitten siinä auttelemaan tietokone-asioissa ja viriteltiin sitä hiukan. Koneessa olikin matoja ja mitä viruksia lienee.

Pääsin illalla takaisin lentokentälle ja kävin sitten varmistamassa hotelli yöpymisen. Pääsin oikein hienoon hotelliin puolenyön aikaan. Koitin siinä sitten pyristellä unten maille, kun aamulla herätyskin oli 5:20. Todellisuudessa varmaan nukuin pari kolme tuntia.

Aamulla olikin aamupalan, lentokentälle ja lennon vuoro. Lennolla oli jopa kuusi ihmistä, oli siis hirveän ahdasta, lentokoneeseen olis varmaan mahtunut parisataa Osloon menijää. En yhtään siis ihmetellyt, että minun edellisen päivän lento oli peruttu. Olisin varmaan ollut siinä ittekseni.

Nenä tuntui olevan koko ajan tukossa. Mitä lienee tää flunssa on.

Eilen oli tosiaan Mouliko Halén leiri josta ei ollut hajuakaan, rupesin siinä sitten treenailee. Kolmet treenit meni siinä ohimennen. Myohemmin sit tajusin, että se olikin leiri.


Tossa lähellä on hyvä kahvila/ruokapaikka, jossa on hyvä käydä syomässä. Hintahan on sellasta 14 euroa, joten hakkaa kyllä hyvin Suomen hinnat.

Illalla yöunet tuli kyllä helposti ja aamulla sitten heräsinkin helposti virkeänä herätyskelloon. Tänään Sanna pitikin ensimmäisen leirin, mitä koskaan pitänyt ja se käsitteli psyykkisten taitojen huomioon ottaminen treenaamisessa.

Rasittava Internet

Tampereen lentoaseman internet on suunnattu joillekin ranskalaisille. No minähän osaan ranskaa sujuvasti.
Mut kohta kone lähtee täytyy lopettaa tää suffailu... Tietokoneen aikakin on viturallaan.

Enpä oo sitten Oslossa käynyt

Kaikki alkoi kait siitä, kun syksyllä olin kenties Noëlin aikidoleirillä. Siellä Sannan kanssa tuli puheeksi, että Osloon voisi varmaan majoitus onnistua Dojolla ja siellä on kohtuullisen paljon treenejä viikossa.

Tänään olis siis tarkoitus mennä junalla tampereelle sieltä lentää Osloon Helsingin kautta.

Sain lainaksi Ossilta kameraa reissulle, jos vaikka jonkinlaisia kuviakin tästä reissusta ilmaantuisi.

Saas nähdä miten äijän käy... Tänään on vähän flunssanen olo.